maanantai 24. syyskuuta 2012

The Girl Ain't Grey


Kävin edellisellä viikolla kaivelemassa ystävättären kirpputorikassia ja tein sieltä vähän löytöjä. Huomasin kotiin eksynyttä kolttua pyykätessäni, ettei ihme kun mekko istuu. Merkkihän on tuttu ja turvallinen Seppälän Link. Nauroin vähän ääneen ja mieskin jo kommentoi, että onko sinulla enää muita vaatteita. Mitä sitä turhaan, jos joku vaatemalli sopii kuin valettu. Viikonloppuna tämä todella mukavalta päällä tuntuva mekko pääsi mukaan meininkeihin kahtena peräkkäisenä iltana. Kävin ensin perjantaina pyörähtämässä hieman KAAmOS-klubilla ja lauantaina vietimme erään ystävän 30-vuotispäiviä.

Kuvassa tosiaan olkaimettoman (leikkasin olkaimet pois, hahaa) alla on musta lyhythihainen paita. Mekko tuntui muuten aika avonaiselta hieman jo syksyhtävään ilmaan. Harmauden kruunaavat harmaat sukkahousut, sillä harmaa on nyt syksyn kunniaksi uusi musta. En seuraa mitään lehtiä, päätin nyt vaan näin. Varmaan viidellä ihmisellä lauantain juhlissa oli nimittäin harmaata päällä.


Olen ihan rempassa viime viikon jäljiltä. Kesän aikana tullut niin vähän tehtyä mitään liikunnallista, että kroppa kyselee koko ajan, että mitä sie muija sekoilet. Tänään piti olla BodyCombat päivä, mutta combattikaveri on vähän puolikuntoinen ehkä alkavasta flunssasta. Ehkä ihan hyvä, eilinen parinkymmenen minuutin venyttelykään ei aukaissut kaikkia kipupaikkoja. Tulipa kuitenkin tänään heitettyä maailman turhin pyöräreissu, niin jotain on harrastettu. Huomenna sitten nyrkkeilyä.


Voin kertoa, että on pikkuisen ikävä omaa läppäriä. Raukka tuolla reissaa jossain ja mie petän sitä täällä satunnaisten PC:eiden kanssa. Mac on kyllä ihan naisten masiina, kun näissä järeissä isoissa koneissa saa etsiä yhtä pientä juttuakin miljoona vuotta. Macissa on kaikki klikkauksen päässä tai sitten olen romantisoinut Applen tuotteiden mainosorjaksi. Tämän postauksen kuvat on editoitu Photoshop Elementsillä, jota en ole aiemmin käyttänyt. Aikaa tuhrautui siis puolet enemmän kuin normaalisti. Väänsin myös yhden lehtimainoksen vanhemmalla Photarilla ja todella hitaalla koneella. Käpy meinasi palaa.


Mutta iloisempiin asioihin, liityin Suomen Mopsikerhon jäseneksi, odottelemaan sitä kun asunto ja aika sopivat kohilleen antaa koti pienelle mopsille. Sitä odotellessa saan nauttia jäsenlehtien mopsi-jutuista ja kuvista sekä tutustua rotuun hieman enemmän. Miten ne voi olla noin lutusia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti