Lähden loppuviikoksi Raaheen ja Ouluun. Hikipedia kirjoittaa näin Raahesta; "Raahen vetovoimaa kuvaa parhaiten lause: "Raahe on Suomen ainoa kaupunki jossa tulee Kemiä ikävä.""
Sillä tavalla, pienesti se on tottakin sillä aktiviteettien määrä ei ole kovin suuri. Onneksi voi ottaa muutaman kirjan mukaan, maata paikoissa a, b ja c sekä olla tekemättä yhtään mitään. Näin vaihteeksi. Ainut virallinen aktiviteetti on varauspuhelimeen vastaaminen, mutta se ei onneksi siitä riipu olenko kotona vai toisessa kaupungissa.
Kerkesin puhua palturia ennen kuin katsoin Raahen kotisivuja. Siellä on Raahe festival juuri tällä viikolla. Harmi vain että ainoat varteenotettavat vaihtoehdot yhtään mistään aktiviteeteista olivat tatuoinnin otto ja Harmajan keikka. Keikka sattuu kuulumaan vain festareiden perjantai ohjelmistoon ja lippu sinne olisi 25 euroa. Ei tule tapahtumaan. Leppäluodon ääni saa kyllä polvet veteläksi. Ehkä emme sano vielä ei vaan katsomme tilannetta.
Viikonloppuna siirrymme sitten Oulun suuntaan ristiäisiin. Toivon ettei varauspuhelin pärähdä juuri sillä siunaamalla kun lapsi saa nimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti